Raparperikeitto

Sain vihdoin pakastimeni täyteen tuoretta raparperia. Nyt sitä riittää vähäksi aikaa sen verran, että pääsee taas kokeilemaan uusia reseptejä. Aloitin ensimmäiseksi perinteisellä raparperikeitolla, johon lisäsin mausteeksi kanelia. Maun lisäksi kaneli muutti myös keitoksen väriä hieman, kauniin kellertäväksi. Tänään olisi vuorossa raparperipiirakan valmistusta, kunhan pääsen lainaamaan poikaystävän uunia. Piirakan resepti on siis tulossa myöhemmin.

Jos vain omistaisi pienenkin maatilkun, niin ensimmäisenä suosittelisin raparperin kasvatusta. Raparperi ei tarvitse huolenpitoa ja siitä saa runsasta satoa pitkin kesää.

Toiset ovat tottuneet kuorimaan raparperin mutta sitä voi käyttää aivan hyvin myös kuorineen. Punaiset varret tuovat vain kaunista väriä jälkiruokiin.

Kahteen annokseen raparperikeittoa tarvitaan:

- 5 dl vettä

- 3 dl raparperinpaloja 

- 1/2 dl sokeria

- 1 kanelitanko

- 1/2 dl vettä

- 2 rkl perunajauhoja

Raparperit kannattaa pilkkoa parin sentin paksuisiksi paloiksi ja isoimmat varret kannattaa halkaista ennen pilkkomista. Raparperia keitetään sokerilla ja kanelilla maustetussa vedessä, niin kauan, kunnes se alkaa hajota pienemmäksi. Sekoita perunajauhot puoleen desiin vettä. Muista poistaa kanelitanko keitoksesta ennen suurusteen lisäämistä. Ota sen jälkeen kattila pois liedeltä ja lisää suuruste keittoon ohuena nauhana koko ajan yhteen suuntaan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton vielä kiehahtaa, jotta saat siitä kiisselimäistä.

Rapaperikeitto kannattaa nauttia kasvimaitolasillisen kera, sillä raparperi sitoo kalsiumia elimistöstä.